Koiralle lukeminen innostaa ja rentouttaa. Lukukoiraa käytettäisiin enemmänkin, jos tarjontaa vain olisi.

VIRPI KONTINEN

Elomaan koulun kolmannen luokan opettaja Tuomas Manninen tarttui tänä syksynä lukukoiraohjaaja Anne Tuomelan tekemään tarjoukseen. Näin Tuomela ja lukukoira Saara alkoivat käydä luokan vieraina.
– Tällaista kokeilua ei tietääkseni ole ollut Elomaalla aiemmin. Näkökulmani opettajana on, että kaikki lukeminen vie oppilaita myönteisesti eteenpäin, avaa Manninen.
Mannisen oppilaat lukevat luonteeltaan hyvin avoimelle, rauhalliselle, kuuntelutaitoiselle ja ihmisystävälliselle Saara-koiralle rentoutuakseen ja keskittyäkseen paremmin. Tärkeässä roolissa oleva luontokappale saa puolestaan miellyttäviä kokemuksia lukijoiden tapaamisesta.
– Toimintamme on koiralähtöistä ja yksilöllistä, korostaa Tuomela.

Joinakin päivinä Saara on vauhdikkaammalla päällä ja joinakin rauhallisempi. Opettajan vastuulla on ollut taatusti rauhallisen lukupaikan järjestäminen koulukiinteistöstä. Yksi oppilas lukee lukukoiralle enimmillään 15 minuutin ajan. Lukija saa valita mieluisan lukemispaikan, ja koira asettuu hänen viereensä tai lattialle. Sopivaa luettavaa eri koulukkaille löytyy heidän itse aiemmin valitsemistaan kirjoista, joista vinkkejä on antanut kirjastonhoitaja Laura Laitinen.
Jo pelkkä koiran tulo koululle innostaa oppilaita.
– Lukukoiratoiminta on ollut todella tykätty juttu, iloitsee Manninen.
Oppilaiden suotuisaa kasvua ja kehitystä tukee myös se, että lukeminen on säännöllistä.
– Rutiinit ovat hyväksi, opettaja arvottaa.
Viisi- ja puolivuotias hovawart Saara tulee Elomaan koululle omistajansa kanssa Otavasta noin kolmen viikon välein. Eläinkaveri vierailee myös kahdella mikkeliläiskoululla, ja Tuomela pitää huolen, ettei palveluskoira rasitu liikaa. Kennelliiton ohjeistuksen mukaan koiralle luetaan maksimissaan kerran viikossa.
– Tietenkin ottaisimme lukukoiran meille nykyistä useamminkin, aprikoi Manninen.
Samaa mieltä ovat hänen kolmannen luokan oppilaansakin. Heidän mielestä Saara on kiva, ja sille lukee mielellään.

Koko lukukoiratoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja koiran itseohjautuvuuteen. Saara on ollut kahden vanhasta alkaen kaverikoirana, ja vuosi sitten se kävi lukukoirakurssin, jota ei Tuomelan mukaan tarvitse lukukoiratoimintaa pohtivan jännittää.
– Ohjaaja on vain ”hihnanpidike”, hän ei puutu lukemiseen. Vain silloin jos lukijalle tulee vastaan todella hankala sana, voin auttaa koiran kanssa hiukan. Yleensä en edes aktiivisesti kuuntele lapsen lukemista, hän naurahtaa.
Hän ryhtyi lukukoiraohjaajaksi osaltaan siksi, että on itse ollut pienestä pitäen kova lukemaan ja haluaa siirtää perinnettä lapsille.