Lappu luukulla. Aten Marja on tuottanut kylmäpuristusmenetelmällä korkeatasoisia marjamehuja Uutelassa, jossa sillä oli myös tehtaanmyymälä ja kahvila. Atte Valkiaisen perustaman yrityksen taival päättyi syyskuun alussa konkurssiin.

Konkurssipesän hoitaja päättää, mitä yritykselle seuraavaksi tapahtuu.

PETRI P. PENTIKÄINEN

Syyskuun alku toi ikäviä uutisia Hirvensalmelle: Uutelan yritysalueella vuosikymmenen toiminut Aten Marja haettiin konkurssiin.
Vuoden 2022 käänteet ovat olleet Aten Marjalle ja monelle muullekin yritykselle liikaa. Kustannukset nousivat, ja samaan aikaan kysyntä putosi. Kuluttajat menivät säästöliekille, ja keskusliikkeiden tilauksiin tuli pitkä tauko.
– Laadultaan paras mahdollinen aito marjamehu oli tällaisena aikana väärä tuote. Ymmärrän hyvin ostavia asiakkaita, että nyt tehdään valintoja, mitä ostetaan ja mitä jätetään ostamatta. Joudutaan tinkimään normaalista ostoskäyttäytymisestä, Atte Valkiainen sanoo.

Yrityksen liikevaihto oli viime vuosina 1,5 miljoonan euron paikkeilla. Mukaan mahtui myös tappiollisia vuosia, ja henkilökunta väheni kymmenestä kahdeksaan.
Suurin osa Aten Marjan tuotannosta myytiin suurille kaupan keskusliikkeille. Valkiainen arvioi nyt, että talouspohja olisi pitänyt aikanaan rakentaa kestävämmäksi.
– Ehkä meidän vahvuus ja heikkous oli siinä, että tärkeimmät asiakkaat olivat keskusliikkeitä. Toiminta oli terveemmällä pohjalla silloin, kun myimme suoraan kauppiaille.
Valkiaisen mukaan keskusliikkeiden peli koveni muutama vuosi sitten. Halpuuttamisilmiö merkitsi eurojen ja senttien nitistämistä tuottajien katteista. Alalle on tullut myös lisää kilpailua.
– Lyhyessä ajassa hävisi noin 600 000 euroa siitä liikevaihdosta, joka oli vielä vuosina 2016–2017. Myös Keskon toiminta muuttui, sillekin piti myydä vain keskusliikkeen kautta.

Vuodet Hirvensalmella ovat olleet hyviä, ja liiketila Uutelassa mainio niin laadultaan kuin sijainniltaan.
– On tehty viimeisen päälle hyvä kiinteistö, mutta se on toisaalta tuonut mukanaan korkean vuokratason. Pelkkä vuokra edellyttää sitä, että toimintaa pitää olla reilusti. Kiinteät kulut olivat liian suuret, Valkiainen laskee.

Eija Saintula harrastaa paljon ulkoilua. Mukana on usein Taika-koira. Kuva: Jarno Laatikainen

Mielenterveyden ongelmiin pitäisi Eija Saintulan mielestä reagoida nopeammin.
PETRI P. PENTIKÄINEN

Sosiaali- ja terveysala sekä pelastustoimi mullistuvat vuoden vaihteessa, kun niiden järjestäminen siirtyy kunnilta uudelle hyvinvointialueelle. Uudistuksesta on riittänyt puhetta, mutta huomio on keskittynyt sosiaalialalla työskentelevän Eija Saintulan mielestä pitkälti terveyspalveluihin. Saintula (sd.) on Hirvensalmen kunnanhallituksen 2.varapuheenjohtaja ja valtuutettu sekä uuden Etelä-Savon aluevaltuuston varajäsen.
–On paljon poliittisia päättäjiä, joilla ei ole kokemusta sosiaali- tai terveydenhuollosta. Esimerkiksi Essoten hallituksen kokouksissa ja aluevaltuuston seminaareissa olen halunnut nostaa sosiaalipalveluita ja niiden tärkeyttä keskusteluun, koska ne jäävät helposti terveyspalveluiden varjoon.

Parhaillaan Saintula työskentelee sosiaaliohjaajana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman pilotissa, jossa kehitetään sosiaalista kuntoutusta osaksi työikäisten sosiaalipalveluita. Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi.
Hankkeen kohderyhmässä ovat työikäiset monenlaista palvelua tarvitsevat, pitkäaikaissairaat ja –työttömät, yksinäiset ja syrjäytyneet.
– Eli asiakasryhmä, joka pitää kaikista vähiten ääntä itsestään, eikä vaadi paljon. Nyt halutaan varmistaa, että nämä palvelut olisivat tasavertaisia koko hyvinvointialueella. Ensi kuussa alkaa ensimmäiset Sosiaalisen kuntoutuksen pilottiryhmät, Saintula sanoo.

Kahdeksasluokkalainen Eelis Ryhänen valmisteli alakoululaisten hyppypaikkaa.

Yläkoululaiset saivat päävastuun alakoulun kisojen järjestelyistä.

VIRPI KONTINEN

Kun alakoululaiset kilpailivat viime keskiviikkopäivän urheilukentällä, lajit heille olivat valinneet Elomaan koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset. Liikunnan seitsemäs–yhdeksäsluokkalaisten valinnaisryhmien iskujoukot vastasivat pääosin muistakin kisajärjestelyistä sekä toimitsemisesta.
Valmistelut yleisurheilumittelöä varten oli aloitettu kuukausi ennen kisoja. Tapahtuman tunnelmaa kiittelivät muun muassa nuoriso-ohjaaja Aapo Pennanen ja vapaa-ajan ohjaaja Mikko Haverinen.
– Kaikki on mennyt nappiin, jos ei mikin säätöongelmia huomioida, kertoi yhdeksäsluokkalainen Otto Ukkonen kuuluttamosta.

Lahnaniemen koulun rehtori Klaus Karjalainen kertoi, että nyt pidetty tapahtuma toteutti Hirvensalmen koulujen opetussuunnitelmaa. Siihen on kirjattu, että oppilaat osallistuvat liikuntatapahtumiin ja myös järjestävät niitä.
– Nämä yleisurheilukilpailut ovat nuorille oppimisen paikka, hän arvioi.

Pasi Kilpeläinen näkee kirkkoherran työn palvelutehtävänä ja mahdollistajana.

Hirvensalmen seurakunnan uusi kirkkoherra Pasi Kilpeläinen ei halua muutoksia muutoksien vuoksi.

PETRI P. PENTIKÄINEN

Kirkkoherra Pasi Kilpeläinen päättää tavallisen sunnuntaiaamun jumalanpalvelunsa ajankohtaisiin tiedotuksiin. Hirvensalmen kirkossa on lämmintä, ja reilu kolmekymmentä kuulijaa.
Se on Kilpeläisen mielestä ihan mukavasti, eikä palveluksen onnistumista edes mitata kävijämäärällä.
– Jokainen, joka tulee, on hyvä asia. Toivon tietysti, että ihmiset voivat kokea jumalanpalveluksen sellaisena, että siitä saa johdatusta elämään, Kilpeläinen sanoo toimituksen jälkeen.
Hirvensalmen kirkkoherraksi hänet valittiin keväällä yksimielisesti, ja työt alkoivat elokuun alussa. Toissa sunnuntaina Kilpeläinen vihittiin juhlavasti virkaansa.
Seremoniat ovat uuden kirkkoherran mielestä toiminnan ydintä.
– Jumalanpalvelus on tärkeä, kuten kaikki kirkolliset toimitukset. Lisäksi tarvitaan kokoavaa ryhmätoimintaa, jossa ihmiset voivat jakaa elämäänsä eri elämän vaiheissa. Rippikoulu- ja kasvatustyö ovat tosi tärkeitä, Kilpeläinen listaa.

Kilpeläinen siirtyi virkaansa eteläpohjalaisen Soinin seurakunnan kirkkoherran tehtävästä. Soini on pienehkö paikkakunta, jolle itsenäisyys on tärkeää.
– On talkootyötä, kylähenkeä ja sukurakkautta. Kirkkoon kuuluminen on suurimmalle osalle itsestäänselvyys, ja seurakunta koetaan myönteisenä.
Sanottuaan tämän Kilpeläinen pohtii, että Hirvensalmessa on paljon samaa.

Hirvensalmen seurakunnasta uusi kirkkoherra on tähän mennessä saanut hyvän kuvan.
– Minulla on vaikutelma, että täällä tehdään työtä sitoutuneesti, ja toiminnassa on mukana seurakuntalaisia, jotka miettivät asioita seurakunnan kannalta.
Vasta aloittaneena hän ei halua luetella, mitä kaikkea Hirvensalmella pitää muuttaa tai mitä uutta pitää tehdä.
– Kehittämisajatuksia on, mutta minusta tuntuu, että täytyy ensin perehtyä seurakuntaan. Ei ole tarkoitus tehdä muutoksia muutoksen vuoksi. Haluan päästä mukaan ja olla johtamassa kehittämistä. Niin, että yhdessä mietitään, mihin suuntaan mennään.

Elomaan koulun opettaja Ami Asikainen järjestää myös kasvien tunnistusta.

Lasten ja nuorten suhde alkutuotantoon on muuttunut.

VIRPI KONTINEN

Elomaan koulun maantiedon ja biologian opettaja Ami Asikainen on nähnyt pitkällä urallaan merkittävän muutoksen peruskoulun maa- ja metsätalouden opetuksessa.
– Maa- ja metsätaloutta opetetaan nyt hajautetusti, ilman erillisiä aineen opintoja.
Metsänhoitoa opitaan biologiassa, alkutuotannon ammatteja opinto-ohjauksessa, muutoksia yhteiskuntaopissa, alojen kokonaismerkitystä maantiedossa ja esimerkiksi kalan käsittelyä kotitaloudessa. Maa- ja metsätaloutta on pirskahdellut myös alakoululaisten metsänistutuskokeiluihin.
– Muita tutustumiskäyntejä maa- ja metsätiloille ei ole enää järjestetty.
Toisaalta lajintuntemukseen johdattelu alkaa jo alakoulussa.

Nykyään Elomaan koulun pienet, noin kymmenen oppilaan ikäluokat näkyvät siten, että vain harvoja valinnaisaineita toteutuu. Pitkäksi tai lyhyeksi valinnaisaineeksi voi ottaa liikunnan, tekstiilityön, teknisen työn tai kotitalouden. Niitä opiskellaan kaksi tuntia viikossa.
Siinä mielessä maa- ja metsätalouden sidokset ovat kuitenkin vahvoja, että nuoretkin on herätetty ilmastonsuojeluun.
– Ekologisuus korostuu kouluissa entisen maanomistajuuden sijaan, pohtii Asikainen.
Yli kymmenen vuotta sitten valinnaisainetarjottimella oli vielä maa- ja metsätaloutta, mutta korkeintaan kaksi oppilasta vuosittain olisi halunnut sen valinnaisekseen. Oppilaiden perheissä alkutuotanto oli silti nykyistä yleisempi työllistäjä, ja metsävisoihin löytyi helposti valmennettavia nuoria.
– Maaseudulta tuli maa- ja metsätaloustaitoisia oppilaita. Nykyisillä koulukkailla ei välttämättä ole esimerkiksi konetietoutta, Asikainen vertaa.

Sinikka Wallén ja kirjastonhoitaja Laura Laitinen ihailevat vanhaa tervaleppää.

Puututkija pitää Hirvensalmen yksilöä valtakunnallisena nähtävyytenä.

VIRPI KONTINEN

Hirvensalmen lähikirjaston kulmilla kasvaa suuri tervaleppävanhus, jonka ikää ei taida kukaan tietää tarkasti. Sen arvellaan olevan ainakin yli 50-vuotias.

Valtavaan puuhun kiinnitti huomionsa kirjastolla asioinut, toimittajataustainen Sinikka Wallén. Näky oli vaikuttava ja ihastuttava. Puuyksilön tekee poikkeukselliseksi sen latvus, joka on tiettävästi Suomen suurin: 21,5 metrin levyinen.

– Leppä on heti kasvunsa käynnistymisvaiheissa alkanut jakautua viiteen eri runkoon, joista on ylennyt viisi tiheää latvusta. Tietojeni mukaan oksat rehevöitynevät edelleenkin, mutta huolena voi jatkossa olla runkojen onttoutuminen, Wallén kertoo.

Hän otti upean puun puheeksi kirjastonhoitaja Laura Laitisen kanssa, joka oli jo aiemmin suitsuttanut kirjaston asiakkaille tätä luonnonnähtävyyttä. Wallén ja Laitinen yhdessä lähtivät tiedottamaan puuilmestyksestä ja sen tärkeydestä muun muassa medialle.

Puuharrastajien Dendrologisen Seuran edustaja Jukka Lehtonen innostui leppähavainnosta niin, että matkusti omaehtoisesti paikan päälle tarkastamaan ja mittaamaan puuta. Lehtonen on entisen Metsäntutkimuslaitoksen, nykyisen Luonnonvarakeskuksen, eläkkeellä oleva metsäteknikko.

Seura keskittyy yleensä havainnoimaan rungon paksuutta ja kaadetuista puista vuosirenkaiden eli -lustojen määrää. Nyt mitattiin koko puuta siltä osin, kuin se mahdollista oli. Paitsi että latvus todettiin jättimäiseksi, muutakin huomionarvoista löytyi.

– Suomalaisten yksirunkoisten tervaleppien joukossa kirjaston puu on seitsemänneksi paksuin. Tyven ympärysmitta 60 senttimetrin korkeudella on 417 senttimetriä, ja puu on 21,2 metriä korkea, Lehtonen tilastoi.

Tuula Sepponen ja Rauni Pöyry valitsivat säilykkeitä.

Keskustan torialue lisämutkineen peittyi viime tiistaina kuin Asterixin gallialaiskylä eri puolilta Suomea paikalle putkahtaneista myyntitykeistä.

VIRPI KONTINEN

Kauppiaiden asiakkaaksi oli ilo tulla, koska kojuilla oli aina joku paikalla opastamassa ja rupattelemassa mukavia. Muun muassa säilykekojulle parkkeerasivat Tuula Sepponen ja Rauni Pöyry.

– Vasta tultiin, mutta kivalta tapahtumalta vaikuttaa, he hymyilivät maistiaislusikat käsissään.

Myös muut asiakkaat pitivät kokemastaan.

– Täällä on hienoa! Samanlaista saisi järjestää useamminkin, vaikka ikävä kyllä rahathan tässä menevät, he naureskelivat.

Suurtorin myyjäjoukko oli sopivan kirjava. Paikalle oli tullut useita ruoan ja juoman myyjiä. Heitä olivat esimerkiksi Pajuniemen lihatuotekauppias, joka ei käy enää vakituisesti Hirvensalmella, unkarilaistyylistä jäätelörullapullaa myyvä Jaakko Laitinen sekä Vohvelisankari-vaunullaan keväästä syksyyn liikkuva Kari Niemi.

Teknisintä puolta edusti 25 vuoden kokemuksella PussiPysäkin Juha Heikkinen, joka kauppasi esimerkiksi pölynimureiden pusseja sekä rasvasuodattimia. Pitkään kokemukseensa luotti myös toiminimi Okulaari, joka esitteli ohikulkijoille silmälasinpesunestettä.

Heräteostoksiin usein liitettävät naiset oli huomioitu markkinatarjonnassa osuvasti.

– Valttini on suora kontakti myytäviksi tulevien naisten vaatteiden ja asusteiden valintaan. Kesällä nopeimmin on kaupaksi mennyt pellavavaatteita, kertoi Ulla Nousiainen.

Italialaisten naistenvaatteiden kauppaajan, Mia Putulan, mukaan taas suosituimpia hänen myyntiartikkeleistaan ovat olleet pitkät mekot sekä värikkäät tunikat.

Teppo Kaarniemestä taimistoilla käyminen on tärkeää, jotta näkee työn kädenjäljen ja ajan, joka kasvin istutuksesta myyntikelpoiseksi menee.

Puutarhakierrokset ovat kysyttyjä ja ne räätälöidään asiakkaiden toiveiden mukaisiksi.

SELMA RIEPPONEN

Hirvensalmen taimistolta pystyi tänäkin kesänä löytämään kaikenlaisia kasveja vanhoista tutuista harvinaisuuksiin asti. 1980-luvulta asti toiminut taimisto tarjoaa kävijöilleen lisäksi opastettuja puutarhakierroksia, joilla voidaan käydä tarkemmin läpi esimerkiksi tietyn lajin kasvatusprosessia. Kierrokset ovat saaneet suosiota niin yksittäisiltä puutarhaharrastajilta kuin suuremmilta puutarhayhdistyksiltä.
Vuodesta 2007 taimiston yrittäjänä toiminut Teppo Kaarniemi kertoo puutarhakierroksia järjestettävän vaihtelevasti. Tänä kesänä niitä on pidetty muutamia, mutta ennen koronavuosia määrä liikkui kymmenen paikkailla.
– Puutarhakierrosten sisältö riippuu aina asiakkaan toiveista ja mielenkiinnon kohteista. Jos esimerkiksi kierrokselle tulee harrastaja, jota kiinnostaa hedelmäpuulajikkeet ja niiden kasvatus, kierros kulkee enempi taimiston puolella ja jutellaan lajikkeista ja niiden kasvatusmenetelmistä, Kaarniemi havainnollistaa.

Jotkin kierrokset järjestetään vierailijatahon toiveesta, jossa isompi ryhmä kiertää lähialueen taimistoja. Kierrokselle tulevia voivat olla myös kotiharrastajat, jotka ovat tulleet vain kukka- ja taimiostoksille tai oppilaitoksien ryhmät, joita nykypäivänä käy yhä harvemmin.
– Kaikki eivät ole hedelmäpuiden perässä, mutta sitten meiltä löytyy kyllä harvinaisempiakin marjakasveja ja viiniköynnöksiäkin. Marjasinikuusama on vähän harvinaisempi ja tällä hetkellä suuri uutuus, vaikka se on tällä tontilla ollut ainakin 20 vuotta, nauraa Kaarniemi.
– Tarjolla pitää olla vähän kaikkea, että se palvelee isompaa ihmisryhmää.

Sataman Herkulla on tällä hetkellä Hirvensalmen ainoa yleinen sähköautojen latauspiste.

Kunnantalon parkkipaikkaremontin myötä latauspaikkojen määrä kasvaa roimasti.

VIRPI KONTINEN / SELMA RIEPPONEN

Sähkö- ja hybridiautojen yleistyminen on kasvattanut latauspisteiden kysyntää myös Hirvensalmella. Kunnan teknisellä johtajalla Asko Viljasella on aiheesta mukavaa kerrottavaa.
– Olemme laittaneet vireille kunnantalon etu- ja takapihan pysäköintipaikkojen uudistamisen. Piha-alueelle on tulossa monta teholatauspistettä niin kuntalaisten kuin kesäasukkaiden käyttöön. Vielä emme ole selvittäneet, mikä verkkoyhtiö lähtee hanketta kanssamme edistämään.
Viljasen mukaan latauspisteitä on kylällä nyt yllättävän vähän. Sitä voi selittää hirvensalmelaisten täyssähköautoja useammin suosimat hybridiautot.

Yksi sähkölatauspisteiden tarjoajista on Lumme Energia Oy, joka pyrkii toteuttamaan mahdollisimman varmatoimisia latauspisteitä. Yrityksen tekninen myyntipäällikkö Sauli Kuparinen neuvoo, että latauskartta.fi-palvelu on sähköautoilijoille varsin hyödyllinen. Kartalta pystyy etsimään esimerkiksi Hirvensalmella sijaitsevat, kaikkien käytettävissä olevat pikalatauspisteet sekä vähintään 11 kW:n tehoiset, hitaammat latauspisteet.
– Kartan mukaan Hirvensalmella ainoat yleiset sähköautojen latauspaikat on asennettu Sataman Herkulle. Ravintolan yrittäjä on hankkinut latauspisteensä palvelutoimituksena. Lumme Energia on huolehtinut taustajärjestelmään liittämisestä ja laskutuksesta.

Tässä ei suinkaan laiteta köyhiä kyykkyyn: Poju tanssittaa.

”Tästä on tulossa hirvensalmelainen perinne”

VIRPI KONTINEN

Sejon Baarin yrittäjä Kata Honkanen tiesi odottaa menestystä Sejon Sutinoille, sillä pääsylippujen ennakkomyynti kävi lopulta vilkkaasti. Suurimman epävarmuustekijän tuotti epävakainen sää, joka kuitenkin pysyi hyvin aisoissa.
– Kävijämäärä pyörii nyt noin 300–350 seutuvilla. Tapahtuman konsepti on sama kuin viime vuonna, vaikkakin artisteja on nyt kahden sijasta kolme. Kyseessä ovat nimenomaan pikkufestarit, Honkanen kiteytti tapahtuman aikana.
Sejon Sutinoille vipatti niin monen hirvensalmelaisen kuin vieraspaikkakuntalaisen menojalka, ja kävijöissä oli edustajia juuri täysikään ehtineistä eläkeläisikäisiin.
Kunnian aloittaa energiset, juhlakansaan purevat esitykset oli saanut laulaja ja musiikkituottaja Poju. Ilmaan ammuttiin ensin erikoistehosteena värikästä paperisilppua, jonka jälkeen Poju pääsi bilekansaa hymyilyttävään vauhtiinsa.
Sejon iltaa kuumensivat myös suomirapin ikoni Petri Nygård sekä huumorirappiä edustavat Pasi ja Anssi. Honkasen ja monen festarivieraankin mukaan kaikki artistit olivat yhtä hyviä. Jokaisen setti sopi pikkufestarien tunnelmaan mainiosti.

Jere Luntta ostamassa lähiruokatuottajalta viiriäisenmunia Hirvensalmen torilla.

Paikallinen REKO-toiminta kerää puoleensa kiinnostuneita tuottajia sekä kuluttajia.

SELMA RIEPPONEN

Keväällä perustettu Hirvensalmen oma REKO tarjoaa kuluttajille lähiruokaa ilman välikäsiä. Ruoan toimitus ostajalleen tapahtuu Hirvensalmella joka toinen viikko. Isommissa ryhmissä toimituksia voi olla useammin. Kokoontumiseen on sovittu tietty paikka ja aika, jolloin tilaukset voi hakea.
Hirvensalmen oman REKO-renkaan toiminnassa mukana ollut Jere Luntta selventää konseptia.
– Suljetussa Facebook-ryhmässä tuottajat voivat myydä omia tuotteitaan ja kuluttajat kommentoivat julkaisuun halutessaan ostaa niitä. Myytävä tuote voi olla esimerkiksi sipulinippu, perunapussi tai lihaköntti.

Tällä hetkellä Hirvensalmen tuottajaryhmässä on kymmenkunta paikallistuottajaa. Luntan mukaan toiminta kasvaa koko ajan, sillä kiinnostuneita myyjiä on paljon. Suoraa kaupankäyntiä yritetään saada vielä paremmin kuluttajien tietoisuuteen. Tällä hetkellä Hirvensalmen REKO:n Facebook-ryhmässä on 300 jäsentä.
– Facebookissa ja tietysti myös suullisesti mainostamme meidän toimintaa. On ollut puhetta, että myyntipäivien aikataulut kirjoitettaisiin ylös ja laitettaisiin esimerkiksi kaupan ilmoitustaululle, sanoo Luntta.

Mäknistön laavu on säilynyt melko siistinä, vaikka välillä sotkuihinkin on törmätty.

Yleisten paikkojen sotkeminen on tympeää.

VIRPI KONTINEN / SELMA RIEPPONEN

Jari Järveläistä sieppaa luonnon roskaaminen. Heinäkuisella aamulenkillään ja -kuntopiirillään hän kohtasi kyseisen törkeän ja raukkamaisen ilmiön Mäknistön laavulla, joka sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Hirvensalmen keskustasta.
– Tämän reissun jälkeen tulistelupaikalla käydessäni kunnan työmiehet olivat onneksi siivonneet jo sotkut tyhjine lääkepakkauksineen pois. On yleensäkin ikävää, että yhteisiä alueita sotketaan jopa niin, että niitä ei voi enää käyttää, hän miettii.

Huolestuttavinta Järveläisen tämänkertaisissa laavulöydöksissä oli, että maassa lojui tyhjä metyylifenidaattia sisältänyt lääkepakkaus. Suurella yleisöllä on vihiä siitä, että tämänkaltaisia vireystilan ja tarkkaavuuden parantajia käytetään ainakin pääkaupunkiseudulla yleisesti väärin. Reseptin saaneet voivat myös myydä lääkkeitään eteenpäin huumeeksi.
Itä-Suomen poliisin rikosylikonstaapelin Mona Nenosen mukaan Hirvensalmelta ei ole viime aikoina kantautunut tietoja väärin käytetyistä ADHD-lääkkeistä tai autismikirjon reseptilääkkeistä.