Tärkeintä oli yhdessäolo ja linnunpöntön rakentaminen.

VIRPI KONTINEN

Sää kääntyi aurinkoisemmaksi, kun Lahnaniemen koulun väki viime perjantaina siirtyi opiskelemaan asioita Erä-Pekkolaan, Lahnaniemen Erä ry:n tiloihin.
– Joka vuosi olemme tehneet jotakin yhdessä koulun kanssa. Nyt järjestimme muutaman tunnin mittaisen, Metsästäjäliiton ideoiman MiniMetsoleirin, kertoi seuran puheenjohtaja Jukka Kortelainen, joka ohjeisti tapahtuman kulkua.
Hallituissa suunnitelmissa olivat niin apuvälineet kuin oppilaiden kotaruokailujen aikataulut.

Tämän MiniMetsoleirin kärki oli linnuista huolehtimisessa. Eräseuran miesten iskuryhmä auttoi jokaista Lahnaniemen koululaista rakentamaan oman linnunpönttönsä, jonka sai kotiin viemisekseen.
– Tämä oli isoin juttu ohjelmassa, tuumi Lahnaniemen koulun rehtori Klaus Karjalainen.
Millaisia linnunpönttöjä nuoret, kuten niitä jo aiemminkin tehnyt Iida, tekivät?
– Teimme nyt yhtä mallia, joka sopii esimerkiksi tiaisten ja sieppojen pesintään, vastasi eräseuralainen Markku Puhakainen.
Kätevästi puhdistettavassa mallissa oli reunasta liu’utettava puuosa, jonka avulla vanhaan poistettavaan ainekseen pääsi käsiksi.
– Paras sijoituskorkeus on noin puolessatoista metrissä. Hyvä kiinnitysmateriaali on kuitunaru, jutteli toinen eräilijä, Herman Marttinen.

Erän järjestämä oli myös varastoon nuorille varta vasten kehitelty pussinheittopiste. Siinä kaltevaan, takaosastaan korkeampaan puulevyyn oli tehty hernepussin mentävä aukko. Liukasta puupintaa myöten kukin heittäjä vuorollaan yritti tehdä pussituksen. Iloa lisäsi rivakka vuorojen vaihtuminen. Pussipisteellä toisiaan kannustivat muun muassa Amalia, Arttu ja Kiia.